Paluu blogin pariin

Hei taas! Täällä sitä ollaan aloittelemassa bloggaamista yli vuoden poissa olon jälkeen. Mennyt vuosi 2019 oli sellainen, ettei tullut kertaakaan edes kirjauduttua bloggeriin. Mutta miksi siis nyt palaan takaisin blogi maailmaan? Kannattaako se? No se on varmuudella ainakin selvää ettei kukaan tekstejäni edes lue. Mutta haluan nyt kantaa korteni kekoon tähän poikkeus aikaan, jonka loppumista ei kukaan tiedä  eikä tiedä vielä miten tämä koko tilanne tulee kehittymään ja milloin itse saa kyseisen taudin työpaikalta. Joten jännitystä ja toisinaan ahdistusta on ollut liikkeellä, niinkuin monilla muillakin ihmisillä. En ole yksin tässä tilanteessa, vaan kaikki muutkin ovat samassa tilanteessa.

Vanha kuva

Toisaalta tämä kyseinen poikkeus tila ei sinänsä näy mitenkään omassa arjessani. Käyn normaaliin  tapaan töissä, joten en osaa ajatella miten tämä tilanne näkyy muiden arjessa, jotka ovat etätöissä, lapset eivät ole hoidossa tai koulussa. Eikä itselläni ole harrastuksiakaan, niin itse en oikein osaa kuvitella miltä muista tuntuu, kun oma arkeni ei ole muuttunut mitenkään. Mutta yhdessä tästä selvitään. Yritetään pysyä terveinä! :)

Tällä viikolla olen viettänyt ansaittua lomaa. Ulkona on tullut vietettyä paljon aikaa, onneksi sitä ei ole kielletty. Itse kun olen sellainen hirmu, että sisällä en viihdy. Ulos on päästävä tarpeeksi usein. Mikään muu ei ole niin ihanaa kuin raikkaassa ilmassa lenkkeily. Näin keväällä tulee kuunneltua lintujen laulua, seurattua luonnon heräämistä henkiin talven jälkeen. No tätä talvea ei edes talveksi voinut kutsua. Mutta kuitenkin.  Luonnossa on sitä jotakin, mikä aina houkuttelee päivästä toiseen ulos innolla.

No mutta eiköhän tässä ollut nyt tarpeeksi ensimmäiseksi paluu postiksi. Kuullaan taas pian!